| Artikkelit / Antaako ryhmäliikunta parempia tuloksia? | Bodylab |
Antaako ryhmäliikunta parempia tuloksia? | Bodylab
|
2. kesäkuuta 2026 Kirjoittanut Jonas Germann, PBA ravitsemus ja terveys Ryhmä- ja seuraharjoittelu on Tanskassa hyvin yleistä, ja olemme tunnettuja vahvasta yhdistyskulttuuristamme. Ehkä käyt juoksuseurasi yhteislenkeillä, tanssit paikallisella kuntosalilla tai pyöräilet vanhojen koulukavereidesi kanssa. On tietysti ihan mukavaa syödä treenin jälkeen juustosämpylä ja höpötellä matkan varrella. Mutta onko se myös tehokasta treeniä? Sitä tarkastelemme lähemmin tässä artikkelissa. Treeni yhdessä vai yksin. Kumpi on parempi?Tutkimukset osoittavat yleisesti, että ryhmäliikuntaan osallistuvat ihmiset nauttivat treenaamisesta enemmän, ja se lisää todennäköisyyttä, että treeneihin todella tulee lähdettyä (1). Tutkimustulokset ovat kuitenkin hieman kirjavaa luettavaa, sillä vaikutus vaihtelee eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden välillä. Selitys positiiviselle vaikutukselle löytyy todennäköisesti treenin sosiaalisesta puolesta, jonka ansiosta pääsee juttelemaan muiden ihmisten kanssa ja kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se tukee ihmisten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on ratkaiseva tekijä hyvinvoinnille (2). Läheiset ihmissuhteet ovat yleisesti ottaen hyvin aliarvioitu terveyteen vaikuttava tekijä. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että ihmisillä, jotka ovat viikoittain yhteydessä kuudesta seitsemään ystävään, oli 24 % pienempi riski ennenaikaiseen kuolemaan (3). Itse treenillä on siis luonnollisesti hyviä vaikutuksia sekä terveyteen että mielialaan. Mutta sosiaalisella puolella on todennäköisesti lisävaikutuksia itse treenin lisäksi (4, 5). Kaikki tämä kuulostaa vahvalta argumentilta yhdessä treenaamisen puolesta ja siltä, että seuroissa ja ryhmissä treenaamisella olisi lopulta kaikkein hyödyllisimmät vaikutukset. Mutta se ei ole koko totuus. Ryhmäliikunnan haitat Esimerkiksi seurassa treenaaminen kerran viikossa antaa vakaan ja ennustettavan treenitiheyden. Se on helppo sisällyttää viikoittaiseen treeniohjelmaan. Haittapuoli ei niinkään ole treenitiheys, vaan se, mitä yksittäisessä treenissä todella tehdään. Progressio on avain – myös seuratoiminnassaTreenisi tärkein tekijä on aina progressiivinen ylikuormitus, treenasitpa mitä tahansa. Treenissä on oltava jonkinlaista edistystä, jonka ansiosta nostat raskaampia painoja, juokset nopeammin, pyöräilet pidemmälle tai vastaavaa. Jotain, mikä varmistaa, ettet vain tee samaa joka kerta. Joissakin ryhmäliikuntatunneissa on sisäänrakennettu hyvä progressio, jossa valmentajat aktiivisesti huomauttavat kuormituksen lisäämisestä tai jopa suunnittelevat jonkinlaista progressiota ajan mittaan. Toisissa paikoissa, kuten esimerkiksi moderneissa juoksuseuroissa tai CrossFit-saleilla, ohjelmassa on usein vain ”päivän treeni”, johon voi osallistua. Tällöin harjoitukset ja treeni ovat usein hieman sattumanvaraisesti koottuja. Tällainen treeni voi olla ihan hyvä, jos tulet paikalle sosiaalisuuden ja hien pintaan saamisen vuoksi. Mutta jos ensisijainen tavoitteesi on kehitys, se on harvoin optimaalisin malli. Yhteenveto Huonoa treeniä ei ole olemassakaan. Olipa kyseessä sitten seura, ryhmä tai yksin treenaaminen. Lähteet 1. Pietila, R., & Olson, D. (2025). The Impact of Individual Exercise Versus Large and Small Group Exercise in Community-Dwelling Adults. WMJ : official publication of the State Medical Society of Wisconsin, 124(5), 475–477. 3. Graupensperger, S., Gottschall, J. S., Benson, A. J., Eys, M., Hastings, B., & Evans, M. B. (2019). Perceptions of groupness during fitness classes positively predict recalled perceptions of exertion, enjoyment, and affective valence: An intensive longitudinal investigation. Sport, exercise, and performance psychology, 8(3), 290–304. https://doi.org/10.1037/spy0000157 4. O'Keeffe, M., Hayes, A., McCreesh, K., Purtill, H., & O'Sullivan, K. (2017). Are group-based and individual physiotherapy exercise programmes equally effective for musculoskeletal conditions? A systematic review and meta-analysis. British journal of sports medicine, 51(2), 126–132. https://doi.org/10.1136/bjsports-2015-095410 5. Li, Z., Mirzaei, F., & Jeon, H. S. (2024). Exercise Individually or as a Collective Family Activity? A Semi-Experimental Comparison on the Increase in Subjective Vitality and Happiness. Journal of multidisciplinary healthcare, 17, 6229–6239. https://doi.org/10.2147/JMDH.S493261 6. Kanamori, S., Takamiya, T., Inoue, S., Kai, Y., Kawachi, I., & Kondo, K. (2016). Exercising alone versus with others and associations with subjective health status in older Japanese: The JAGES Cohort Study. Scientific reports, 6, 39151. https://doi.org/10.1038/srep39151 7. Becofsky, K. M., Shook, R. P., Sui, X., Wilcox, S., Lavie, C. J., & Blair, S. N. (2015). Influence of the Source of Social Support and Size of Social Network on All-Cause Mortality. Mayo Clinic proceedings, 90(7), 895–902. https://doi.org/10.1016/j.mayocp.2015.04.007 8. Steinhoff, P., & Reiner, A. (2024). Physical activity and functional social support in community-dwelling older adults: a scoping review. BMC public health, 24(1), 1355. https://doi.org/10.1186/s12889-024-18863-6 |






























